Fiktion lumo: taustatyön suhde tarinaan

Tekstin viimeistely painovalmiiksi on kirjailijan työvaiheista tuskallisin. Tarinan maailmaan uppoutumisen sijasta tehtävänä on varmistaa, että sadat yksityiskohdat, tiedonhiput ja kielioppirakenteet päätyvät painettuun kirjaan niin kuin on tarkoitettu. Muokkauksen ja teknologian yhdistelmä altistaa töppäyksille. Lopullisen tekstin sekaan voi jäädä pätkiä poistetuista. Taittovedosvaiheessa niitä, sen enempää kuin muitakaan virheitä, ei soisi enää löytävänsä.

Aktivistin taustatyö oli omaa luokkaansa: megoittain artikkeleita, reportaaseja, analyysejä ja tieteellisiä julkaisuja korkean teknologian ja vihreän siirtymän tarvitsemista mineraaleista – koboltista, kuparista, litiumista ja harvinaisista maametalleista. Kaivostoiminnan ympäristövaikutuksista ja työntekijöiden asemasta Afrikassa ja Aasiassa. Rajuimmat kuvaukset ovat syöpyneet lähtemättömästi verkkokalvoilleni. Upposin valtablokkien väliseen taisteluun kriittisistä mineraaleista. Vierailin Etelä-Afrikassa, jonne osa tarinasta sijoittuu.

Taustatyö inspiroi. Faktat siivittävät luovuutta. Vaarana on, että ne kaappaavat tarinan. Fiktiossa pääosassa on tarina henkilöineen. Toisin sanoen, tekijän on omaksuttava faktat niin hyvin, että ne taipuvat mukisematta hänen tarinansa ainesosiksi. Prosessi vaatii monta luomis- ja kirjoituskertaa. 

Faktojen tarkoitus on palvella tarinaa. Vahvistaa uskottavuuden illuusiolla tarinan lumoa. Niiden on osuttava kohdalleen vielä silloinkin, kun romaani on saavuttanut lopullisen muotonsa.

Taustatyön suhde tarinaan muistuttaa mielestäni vähän ruoanlaittoa. Tarvitaan suunnitelma, laadukkaat raaka-aineet ja asianmukaiset välineet. Näistä huolimatta ainesten väärät suhteet tai pelkkä hämmentäjän kehno ranneliike voivat pilata lopputuloksen. Taittovedoksen tarkistaminen on kirjailijan viimeinen tilaisuus tehdä asialle jotain.

Tämä kokki putsaa nyt kätensä essuun. Keitos nimeltä Aktivisti jatkaa matkaa työtasoltani painoon. Nautittavaksi se valmistuu 2.9. 

Ristin sormet.

Jätä kommentti