Kaikki alkoi oikeastaan jo vuonna 2006, kun YK:n lanseerasi yhdessä suursijoittajien kanssa Principles for Responsible Investment eli vastuullisen sijoittamisen periaatteet. Ideana oli luoda kriteeristö kestävään kehitykseen sitoutuvalle sijoitustoiminnalle. Olin vähän aikaisemmin siirtynyt ruotsalaisen konsulttiyhtiön Ethix SRI Advisorsin neuvonantajaksi ja todistin seremoniaa Pariisissa yhdessä tuoreiden kollegoideni kanssa. Seuraavat kymmenen vuotta ohjasin instituutiosijoittajia vastuullisen sijoittamisen haasteissa. Tuote oli hyvä, sillä tutkimusten mukaan vastuullisuus kannattaa pitkällä aikavälillä. Tiedon hankinta ja verifiointi oli kaiken keskiössä. Yhteistyötä tehtiin yhtiöiden, tiedotusvälineiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Parhaimmillaan intressi oli yhteinen: vastuullisten pelisääntöjen luominen globaaleille markkinoille. Pitkät alihankintaketjut synnyttivät omat haasteensa. Yhtiöt eivät välttämättä aina tienneet, mitä alhaalla alihankintaketjuissa tapahtui. Heikon hallinnon maissa esiintyi lapsityövoiman käyttöä, ympäristötuhoja, pakkotyötä, korruptiota ja monenmoista luontoon, työsuojeluun ja terveyteen kohdistuvaa piittaamattomuutta. Kansalaisjärjestöt (non-governmental organizations) olivat avainasemassa monien väärinkäytösten ilmitulossa.
Vuodet vastuullisen sijoittamisen neuvonantajana opettivat yhtäältä vilpittömästä pyrkimyksestä kestävään liiketoimintaan, toisaalta vastuuttomuudesta ja häikäilemättömyydestä globalisaation katveissa. Piittaamattomuus ja välistä vetäminen tuottavat valitettavan usein parhaiten lyhyellä aikavälillä ja pitkällä aikavälillä niiden seuraukset kaatuvat muiden – vastuullisten toimijoiden, asiakkaiden ja veronmaksajien – kannettaviksi. Kansainvälinen kilpakenttä on kaikkea muuta kuin reilu.
Jatkoin kirjoittamista neuvonantajan homman ohessa. Vuosien 2005-2016 aikana julkaisin 8 teosta. Kun suuri kansainvälinen konsulttifirma osti työnantajani, päätin hypätä kyydistä ja käyttää tuoreita kokemuksiani kirjalliseen työhön. Rikosromaani tuntui sopivalta lajityypiltä ylevien tavoitteiden ja raadollisen todellisuuden yhteentörmäysten kuvaamiseen.
Olen tähän mennessä käsitellyt rikosromaaneissani tuulivoimaa ja paikallispolitiikkaa (Kolumnisti 2017), vihreää siirtymää, tukikoukeroita ja rahanpesua (Strategi 2019) ja kansainvälistä organisoitua jäterikollisuutta (Bulvaani 2021). Hahmotellessani neljännen osan aiheeksi kriittisiä mineraaleja en osannut kuvitella, millaista geopoliittista taistelua niistä käytäisiin romaanin (Aktivisti 2025) ilmestyessä. Kaikki alkaa viattomasti murhasta.
Päivänvaloon 2.9.
Taina Haahti 