…vastasin, kun Rikospaikkana Varkaus -tapahtuman järjestäjät kysyivät esitykseni aihetta. Se putkahti päähän jostain.
Kuulostaa ihan liikkeenjohdon seminaarilta epätoivoisille yrittäjille, tuumin ryhtyessäni hahmottelemaan puheenvuoroani: solmi kontakti väkivaltapalveluita tarjoavan tahon kanssa, kasvata markkinaosuutta eliminoimalla kilpailijoita, hallitse toimitusketjuja korruptiolla, uhkailulla ja kiristyksellä, vaikuta lakeihin ja sääntelyyn lahjonnalla ja pimeällä vaalirahoituksella, oikeuslaitoksen toimintaan painostuksella ja uhkailulla, luo suosikkijärjestelmä, jaa toimintakenttä alueisiin ja verkostoidu samanmielisten kanssa (ja rakenna valmius heidän myöhempään eliminointiinsa liiketoiminnan kasvun varmistamiseksi).
Ajatukseni etenivät kuin Kummisetä -trilogia.
Murha yrityksen kasvustrategiana on liiketaloutta à la järjestäytynyt rikollisuus. Talousrikollisuus kuulostaa kesyltä sanalta, kun kyse on toiminnasta, jossa kuolema valjastetaan tuotannontekijäksi. Puhumme tosiasiassa rahan ja vallan ajamista sarjamurhaajista.
Toimiakseen tehokkaasti rikollisjärjestöille on tärkeää soluttautua sisään yhteiskunnan rakenteisiin. Tavoitteena on saada järjestäytyneestä yhteiskunnasta mahdollisimman vahva niskalenkki. Eräänlainen fuusio siis. Lahjonta ja väkivalta ovat siihen hyviä välineitä. Elämme kilpailuyhteiskunnassa ja vertailemme itseämme muihin. Kovin moni ei kieltäydy tilaisuudesta parantaa yhteiskunnallista asemaansa ja saada aineellista hyvää. Ne jotka siihen pystyvät, taipuvat viimeistään läheisten henkeen ja turvallisuuteen kohdistuvan uhkan edessä. Elämä on lyhyt ilmankin.
Romaaneissani (myös muissa kuin dekkareissa) liipataan usein laillisen ja laittoman rajapintaa. Maailmaamme eniten muovaamat tunnetilat ovat pelko ja ahneus. Yksilö on olemassa vain systeemissä ja systeemi vaikuttaa enemmän yksilöön kuin yksilö systeemiin. Siinä mielessä kaikkialla vallitsee vahvemman oikeus. Kirjailijan mottoni kuuluu: ihmistä ei voi kuvata uskottavasti irrallaan yhteisöstä. Jokainen tarina tapahtuu ajassa, paikassa ja kulttuurissa. Dekkareissani tuo motto on johtanut järjestäytyneen rikollisuuden äärelle.
”Bulvaanissa” laillisen ja laittoman rajapinta konkretisoituu jätteissä. Melkoista symboliikkaa.
Taustatyötä tehdessäni järkytyin a) laittoman jätebisneksen elämää halveksivasta häikäilemättömyydestä ja b) järjestäytyneen yhteiskunnan haluttomuudesta tietää siitä. Tuskin vielä mikään on ollut yhtä silmiä avaavaa. Ja olen sentään kohdannut kaikenlaista sekä kirjoitushommissa että ennen niitä. Ehkä vielä joskus kirjoitan siitä, miten eräs lakimies Medellínistä tiedusteli minulta sopivaa sijoitusvaihtoehtoa asiakkaalleen…
Taina Haahti 