Hyvästi Hongkong

Kävin ensimmäisen kerran Hongkongissa vuonna 1995, pari vuotta ennen vallan siirtymistä Britannialta Kiinalle periaatteella ”yksi maa, kaksi järjestelmää”. Kolme vuotta myöhemmin matkustin Hongkongiin tehdäkseni taustatyötä ”Sankaripeluria”varten. Vuonna 1999 ilmestynyt romaani parodioi kansainvälisten pääomamarkkinoiden pelureita. Yksi kirjan keskeisistä hahmoista, Temple Asset Managementin omistaja Jonathan Gilbert, asuu Hongkongin Victoria Peakillä, vuorella, jonka rinteille siirtomaa-ajan parempi väki muutti huonoa ilmaa ja helteitä pakoon.

Rikosromaanin aihio vei minut ”The Peakille” takaisin syksyllä 2019, kun Kiinan kiristyvää otetta vastustavat mielenosoitukset kävivät kuumimmillaan ja covid-19 otti tietämättämme Wuhanissa ensimmäisiä haparoivia askeleitaan.

Yövyin Lan Kwai Fongin alueella. Mielenosoitusten ja levottomuuksien vuoksi turistit olivat kaikonneet ja hotellin muut vieraat olivat lähinnä ulkomaisia toimittajia. Matkustin Hongkongiin Shanghaista, jossa olin viettänyt muutaman päivän, ja tunsin suurta huojennusta pystyessäni jälleen etsimään tietoa googlettamalla ja käyttämään tuttuja viestintä- ja yhteisöpalveluja. Tervehdin myös ilolla länsimaisia sanomalehtiä, uutispalveluita ja vielä yllättävän vapaalta vaikuttavaa paikallista mediaa.

Näistä valonpilkahduksista huolimatta Hongkong ei ollut entisensä. Oli surullista havaita ilmapiirissä tapahtunut muutos. Suurkaupunki oli aiemmin hehkunut lannistumatonta optimismia – niin rikkailla kuin köyhillä alueilla. En aistinut sitä enää, tai korkeintaan vain heikkoja haikuja. Ilmapiiri oli jännittynyt, katseet olivat painuneet alas ja kääntyneet sisäänpäin. 

Shanghaissa saamastani hengitystieinfektiosta huolimatta kiipesin (särkylääkkeiden voimalla) Victoria Peakille. Sisäisen pakon ajamana, sillä aavistelin käyntini Hongkongissa jäävän viimeiseksi. Halusin hahmottumassa olevan rikosromaanin ja Jonathan Gilbertin Hongkongin kohtaavan. Läähättäessäni ja yskiessäni hikisenä rinteiden mutkittelevilla poluilla vaelsin samalla muistoissa, ajatuksissa ja tarinoissa. Vain kuukautta, kahta myöhemmin maailmaan iskisi pandemia, jolle ei edelleenkään näy loppua. Vielä silloin yskimisestä ei sakotettu.

Mielenosoitukset eivät auttaneet hongkongilaisia. Kiinan masinoima turvallisuuslaki astui voimaan heinäkuussa 2020. Toisinajattelijoita on jo pidätetty ja ensimmäiset tuomiot jaettu. Hongkongin lakiasäätävä neuvosto on puhdistettu epäisänmaallisista aineksista. Lehdistön vapaudesta on jäljellä pelkkä muisto. Mielenosoituksissa suosittu ”Vapaa Hongkong” -iskulause tulkitaan nyt ankarasti rangaistavaksi separatismiksi.

Oletettavasti myös hongkongilaisten kansalaisjärjestöjen vapautta puolustava, laittomista jätebisneskuvioista kertova ”Bulvaani” täyttää turvallisuusuhkan tunnusmerkistön. Toisin sanoen sen tekijä voitaisiin turvallisuuslain nojalla pidättää maahan saapuessa ja luovuttaa Manner-Kiinaan. Ja eiköhän jokin tekoälypohjainen valvova silmä bongaa tämänkin blogin. Ilman sanan- ja lehdistönvapautta ei ole oikeuttakaan.

Jää siis hyvästi, Hongkong.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s