Uutiset amerikkalaispankkien konkursseista ja maailmanlaajuisesta rahoituskriisistä kiirivät sisään ovista ja ikkunoista. Yritykset sylkevät tulosvaroituksia ja tehtaita suljetaan vaikka globaalin markkinapaikan piti korjata häiriöt kuin lihaksi tulleen talousteorian.
Puhdasoppisimmat markkinadarwinistit tyrmäsivät roskapankkisuunnitelman (29.9.), koska sopimuksella olisi puututtu ahneuden pelisääntöihin ja samalla siihen jumalalliseen mekanismiin jolla ihmiskunnan huipulle valikoituvat kaikkein röyhkeimmät rahantekijät. Niin tai näin, rajoitettiinpa pankkiirien kultaisia kädenpuristuksia ja tulipa valtiosta pankinomistaja tai ei, seuraukset kaatuvat veronmaksajien niskaan.
Taloudesta puhutaan juhlallisesti tummissa puvuissa. Näennäistieteellisyyden tarkoituksena on saada kuulijat unohtamaan mistä todellisuudessa on kysymys: Suurista Tunteista ja testosteronista. Sama ”tieteellisyys” joka käskee paiskimaan pitempää päivää, leikkaamaan sosiaaliturvaa, laskemaan jokaisen lasten ja vanhusten hoitoon käytetyn sentin, puhaltaa sadat miljardit taivaantuuliin ja kutsuu sitä markkinahäiriöksi.
Unohtakaamme liituraidat ja rahoitusteoriat ja kuvitelkaamme investointipankkiirit turnajaistantereelle ratsujen selkään peitset kainalossa. Niillä tantereilla ei tavoitella työpaikkoja tai säällistä elämää, vaan voittoa – eivätkä miljarditkaan riitä, kun kilvoitellaan siitä kenellä on eniten.
Rahassa yhdistyy taistelu herruudesta ja henkiinjäämisestä. Ihminen tunteineen ja vaikuttimineen ei ole muuttunut miksikään sitten Shakespearen. Ei, vaikka hän miten puhuisi kivettynein kasvoin
monotonisella äänellä talousmatematiikkaa osakekurssien kylmändigitaalisessa hohteessa.
Taina Haahti 