Kevyet ja muuten vain murjaanit (havaintoja ajassa) 12/2004

Ennakkoluulot ja syrjintä eivät ole vieraita luonnontieteilijöillekään, mutta siellä missä selkeiden mittareiden sovellusalue loppuu, niitä vastaan on vieläkin vaikeampi taistella. Kun subjektiivisuus    ymmärretään vapautukseksi älyllisestä rehellisyydestä, sisällöt menettävät merkityksensä eikä mitä tai edes miten ole enää tärkeää, vaan kuka sanoo ja ennen kaikkea, kenen kaveri se on.

Siellä hetteikössä, emotionaalisten edesottamusten suossa, lilluu kulttuurin kenttä, kirjallisuus etunenässä. Kulttuurin kisat, kuten todettua, käydään suljetuin ovin ja merkityin hevosin. Kisat eivät kuitenkaan ole ongelman ydin, vaan osa isompaa asenteellisuuden ilmiötä, eräänlaista kulttuurin eugeniikan itseään vahvistavaa ja itsensä korottavaa rituaalia. Häviäjiä ovat kaikki syystä tai toisesta vallitseviin normeihin sopimattomat, pyhän subjektiivisen totuuden sellaisiksi leimaamat.

(Kirjallisuuden markkinat ja lihakarjabisnes muistuttavat muuten hämmentävässä määrin toisiaan: elikot korvamerkitään, viedään teuraalle iän, koon ja lajityypin mukaan, ruhot leimataan, eikä niitä silpomisen jälkeen tunnista enää emäkään omakseen.)

Lokerointi on kätevää, se säästää ajattelun vaivan ja valmiit totuudet muodostavat muutenkin näpsiä kokonaispaketteja. Kaikkihan esimerkiksi tietävät, että afrikkalainen on tyhmä, saksalainen ahkera ja hauska pinnallista, paitsi jos sitä suoltaa syvällinen mies. Syvällinen mies ei kirjoita viihdettä vaan tragikoomista tahi satiirista kuvausta aikamme arvista. Syvälliseksi mieheksi ei ole helppo päästä, mutta kaikki naiset eivät ole kokonaan luopuneet toivosta. Poliittisesti korrektin todellisuuden kanssa poikkiteloin asettuminen vetää kuitenkin ajan kanssa vakavaksi. Ja vakava kirjailija taas saa vastaansa umpipölyttyneet käsitykset nerouden olemuksesta.

Kysymys ei ole vain kirjoja arvottavista kriitikoista tai toisiaan kampittavista kirjailijoista, vaan laajemmin helppojen totuuksien, piintyneiden käsitysten, leimaamisen ja luokittelun houkuttavuudesta. Subjektiivisuus ilman älyllistä rehellisyyttä ja itsekriittisyyttä on mielivaltaa. Rasismin kohteeksi voi joutua, vaikkei kuuluisikaan etniseen, seksuaaliseen tai uskonnolliseen vähemmistöön, joskus pelkkä romaanin julkaiseminen riittää, eikä useimmiten tarvita sitäkään.

Syvällistä joulua ja ennakkoluulotonta uutta vuotta.

t. Taina

17.12.2004

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s