Ihmiskunnan etevimmät filosofit yrittivät selvittää hyvän elämän ja onnen olemusta vuosituhansia yksimielisyyttä saavuttamatta, kunnes tuli markkinatalous ja selvitti monimutkaisen mysteerivyyhden kerta katsomalta.
Se vastasi: jokainen määritelköön ja luokoon oman onnensa. Jos et ole onnellinen, omapahan on ongelmasi.
Se pulinoista, vatvomisista ja käsitekiistoista. Markkinat hoitivat tuloksettoman pähkäämisen pois päiväjärjestyksestä. SINÄ yksin määrittelet oman onnesi. Mainostajien ja markkinointiosastojen pyyteettömällä avustuksella. Totta kai.
Mutta hitto, entä jos tavara tai palvelu ei ratkaise minun onneni ongelmaa? kysyy uskossaan heikko taloustieteilijä käyriensä keskeltä. Entä jos onneni on riippuvainen muista ihmisistä? Ja jos minun onneni ei ole minun, vaan toisten – rakastettuni, lasteni, ystävieni – käsissä, mitä vastaavat markkinat?
Ole haluttava, ne vastaavat.
Menesty ja näytä hyvältä, niin maailma on sinun. Rakasta itseäsi ja maailma rakastaa sinua.
Entä jos menestys vie minut kauemmas ihmisistä joista onneni riippuu? Entä jos rakastan parhaiten itseäni rakastamalla muita? Ja mitä minä sitä paitsi tekisin maailmalla?
Jokainen on oman onnensa seppä, vastaavat markkinat, kohauttavat olkapäitään ja kehottavat kääntymään onnen eri osa-alueisiin erikoistuneiden tavaran- ja palveluntoimittajien puoleen.
Kuten?
Voi hyvänen aika! Katso keltaisilta sivuilta! Mene nettiin!
Yksi pieni kysymys vielä: entä jos salaisuus piileekin antamisessa eikä ottamisessa? Entä jos me olemmekin ensi sijassa toinen toistemme onnen seppiä?
Markkinakutyymi ei vastaa, se ei tajua kysymystä.
Tuusulassa 28.9.2004
Taina Haahti 