Siperian unia

”No, kerro jotain kirjastasi.”

Koska olen jälleen kirjoittanut romaanin ja siten syyntakeinen, katson velvollisuudekseni vastata. Niin mahdoton kuin kysymys onkin. Pyyntö. Kuulen: ”Kerro jotain maailmasta.” Miettikää, mitä itse vastaisitte.

”Öööö…” alkaa kuulostaa kelpo vastaukselta, vai mitä?

”Kerro jotain maailmasta.” Mieleen tulevat ensimmäiseksi lähinnä olevat asiat. Kesä. Vihreänä lehtivä koivu. Lattialla makaava koira. Ehkä seuraavaksi ihmiset ja maapallo, Tyynenmeren jätepyörre ja ilmastonmuutos. Sitten Syyrian inhimillinen katastrofi ja Israelin ja Iranin yllä leijuva sodanuhka. Ja sen jälkeen ajatus onkin jo kulkeutunut kuolemaan ja elämän tarkoitukseen, läheisiin ja itselle merkityksellisiin ihmisiin, rakkauteen ja syntymään. Ööö:n matka maailmankaikkeuden halki. Mutta kuinka valaisevana matkaa voi pitää, jos oletetaan ettei kysyjä tiedä puheena olevasta maailmasta mitään? Jonkinlainen konkretia vastauksesta jää puuttumaan, arkiset askareet, elämän tuntu, sanalla sanoen homman ydin.

”Siperian unia. Mistä se kertoo?”

Öööö…

Jos rupean ruotimaan tuotostani, onnistun jotenkin riistämään siltä hengen. Tiedustelin kollegoilta heidän taktiikastaan. ”Ei kysymykseen voi eikä pidäkään vastata”, he totesivat. ”Kirja on oma maailmansa. Ei siitä voi kertoa, se pitää lukea.” Juu, mutta mitä te vastaatte kun tilanne on päällä?

”Kaikenlaista. Mitä mieleen sattuu juolahtamaan. Mistä kirja sai alkunsa. Kirjoitusprosessista.” Ja ne jotka kykenevät, heittäytyvät stand up -koomikoiksi ja ottavat yleisön haltuunsa niin ettei se enää muista kysymystään.

Käyn vilkaisemassa mitä kustantajan sivusto sanoo Siperian unista: ”Selviytymistarina ja rakkauskertomus painajaiseksi muuttuvassa maailmassa.” En ole varma allekirjoitanko ”painajaisen”. Toisaalta. Toisaalta. Ehkä mieluummin ”murenevassa todellisuudessa”. Tai ”rapautuvassa todellisuudessa”? Keskenään sotiviksi tarinoiksi hajoavassa maailmassa? Viimeinen on kenties kuvaavin, mutta sitten päädyttäisiin ikävään tautologiaan – selviytymistarina jne. keskenään sotiviksi tarinoiksi jne. Olkoon sitten painajainen.

Siperian unia -romaanin maailma kietoutuu tarinan vallan, valheiden, manipulaation, pudotuspelin ja rapautuvan todellisuuden ympärille, mutta myös huumorin, rakkauden, toivon ja unelmien.

Takaisin kysymykseen:

”Siperian unia. Mistä se kertoo?”

Ihmisestä.

”Liikutaanko siinä tässä ajassa?”

Pienellä etunojalla.

”Scifiä siis?”

Ei varsinaisesti, mutta ei aivan realismiakaan. Kysymys on eräänlaisesta hybridistä.

Seuraavassa blogipäivityksessä kerron kirjoitusprosessista ja siitä, mistä kaikki alkoi 😉

 

Romaani Siperian unia ilmestyy elokuussa 2018 (Siltala).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s