Mikä genre? Mikä skene?
Mitä nasevammin kirja on tyypitetty, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on menestyä. Olisi myös hyvä jos kirjailija näyttäisi kirjoiltaan, sillä mikään ei edistä markkinointia niin kuin toisto. Ja verkkomaailmassa sitä on oltava paljon. Kokeilunhalu ei myy – ellei sitä ole tuotteistettu, mikä tavallaan vesittää koko idean. Koska tuotteistaminen perustuu kohderyhmäajatteluun, lukijatkin tyypitellään lokeroihin. Ja mitä kustannustoimintaan ja kirjojen jakeluketjuihin tulee, lokerot ovat pyhiä.
Kun ihmisellä on tutkinto liiketaloustieteissä, hänen luulisi tietävän miten käy jos lähtee seikkailemaan lokeroiden ulkopuolelle. Mutta kapinallinen kun olen, en saanut taaskaan pidäteltyä itseäni.
Kustantajalle puhuin aikalaisromaanista etunojalla. Selitin, että periaatteessa liikutaan tässä ajassa eikä sittenkään. Kustantajani kuunteli tarkkaavaisesti, mutta epäili asiapenttien takertuvan yksityiskohtiin, joita oikea lähihistoriankirjoitus ei tunnusta. Hämmentävyydelläkin on rajansa, hän huomautti, ja ihmisten halulla heittäytyä fiktioon ajatusleikkinä.
Kustannusyhtiöni perustajilla on yhteensä 52 vuoden kokemus alalta, joten otin vinkistä vaarin ja työstin käsikirjoitusta. Pusersin romaanin nykyhetken ja tulevaisuuden väliseen ahtaaseen rakoon. Ei varsinaista science fictionia, mutta ei tiukasti ottaen realismiakaan. Kirjan valmistuttua päätimme kaikesta huolimatta luonnehtia sitä scifin ja realismin yhdistelmäksi. Ikään kuin lukulääkkeeksi liiallista ryppyotsaisuutta vastaan.
”Siperian unia” raottaa ovea jo omassa ajassamme orastavaan tulevaisuuteen. Sen tarkoitus ei ole toimia profetiana eikä pyrkimyksenä ole ennustaa tulevaisuutta. Silti ympäröivä todellisuus on hätkähdyttävällä tavalla hengittänyt niskaani koko työskentelyrupeaman ajan. Monet puolisentoista vuotta sitten hahmottelemistani skenaarioista ovat joko toteutuneet tai kehitteillä. Kun Facebookin tietovuotoskandaali paljastui tai kun Harkimo ja Jungner ilmoittivat perustaneensa poliittisen vaikuttamisen kanavan Liike Nyt, tunsin todellisuuden kävelevän ylitseni.
Mutta ”Siperian unia” on enemmän kuin romaani valeuutisista ja mielipiteen manipuloinnista: se on rakkauskertomus ja selviytymistarina nyrjähtäneessä maailmassa.
Taina Haahti 